Creede - San Luis Pass - Creede 31 km. Yht: 3213,1 km.

Koko yön satoi vettä, aamulla kun katsoin hostellin ikkunasta, lähikukkuloilla oli lunta. Kukkulat eivöt edes olleet kovin korkeita, eli ylempänä vuorilla on takuuvarmasti lunta. Viimeistään siinä päätin että liftaan Creedeen enkä lähde kuudeksi päiväksi yksin lumeen kahlaamaan ja väistelemään ukkosta.

Shorty oli päättänyt jäädä hostelliin päiväksi, hyvästelin hänet aamulla ja lampsin tien varteen. Lake Cityn keskustassa ei liikkunut mikään muu kuin Halloween-koristeeksi laitettu mekaaninen luuranko. Se örisi minulle kun ohitin sen ja ojenteli laihoja käsivarsiaan. Kävelin kylän toiseen päähän jotta kukaan ei pääsisi ajamaan ohitseni vahingossa.
Muutama auto ajoi ohitseni ennen kuin valkoinen jeeppi pysähtyi. Se oli Albert, joka oli Coloradossa jeeppi-lomalla vaimonsa kanssa. Vaimo ajoi pinkkiä jeeppiä hänen takanaan. Kyllä, kummallakin oli oma jeeppi joilla he ajelevat pitkin pieniä teitä vuoristossa. Ilmeisesti polttoaineen korkea hinta ei ole heille ongelma. Yhteyttä autojen välillä pidetään radiopuhelimella. Jokaiselle näköalapaikalle pysähdyttiin ottamaan kuvia, olihan se upean näköistä kun vuorilla oli tuore kerros lunta ja keltaisina hohtavat haavat loivat väripilkkuja rinteille.
Pääsin heidän kyydissään vain osan matkaa. He kun kääntyivät jollekin pienelle jeeppitielle, minä jäin seisomaan vesisateeseen ja odottamaan seuraavaa kyytiä.

Tovin sain odottaa ja monta linja-auton kokoista asuntoautoa ehti ajaa ohi, jokaisen tuulilasin takaa tuijotti harmaahapsinen pariskunta. Sitten minut nappasi kyytiin miesporukka, kaksi noin kolmekymppistä jannua ja yksi reippaasti vanhempi. Hekään eivät olleet menossa Creedeen asti, ainakaan vielä. Nuoremmat jannut olivat palomiehiä Oklahomasta ja vanhempi herra heidän enonsa jonka poikaa he olivat auttelemassa metsästyshommissa. Pysähdyimme pojan talolle ja minulta kysyttiin, onko nälkä. Ainahan se on. Sain aamupalaa ja kuumaa kahvia samalla kun jannutkin, nautimme aterian autotallissa olevan pöydän ympärillä. Televisiossa pyöri Fox News ja huomasin seinällä olevan "F**k Biden"-julisteen. Jahas, Trumpin kannattajia siis. Kaikesta huolimatta hirveän mukavia ihmisiä ja kovin kiinnostuneita meikäläisen reissusta. Yhdessä he tuumasivat että olen "badass". Muut lähtivät jatkamaan metsästysjuttuja, mutta talon omistaja lähti viemään minua vanhalla autonrotiskolla (kuulemma vuosimallin -84 Bronco) Creedeen. Ajoipa vielä pienen lenkin kylässä ennen kuin jätti minut kyydistä San Juan Sportsin edessä.

San Juan Sports on kiva putiikki! Se on retkeilyliike, jonka yhteydessä on viihtyisä kahvila/baari. Jätin kauppaan osan ruoistani, koska lähtisin käymään San Luis Passissa. Tämä siksi että haluan säilyttää yhtenäisen vaellusreitin Kanadasta Meksikoon. Solan päälle oli noin 17 km suuntaansa, ylöspäin pääsin vähän matkaa autokyydillä, loput kävelin. Olin takaisin kaupalla kuuden maissa illalla. Ehdin vielä Kip's Grilliin illalliselle ja sitten lampsin kylän baseballkentälle pystyttämään telttani. Kylässä on hostellikin, mutta se oli sulkenut ovensa juuri edellisenä päivänä ja motellit olivat liian kalliita. Koko päivän oli sadellut vähän väliä, mutta illaksi se taukosi. Sain pystyttää telttani rauhassa ja vieressä oli julkiset wc:t joissa kävin hammaspesulla.