Päivä 39: Leadore

KM 1160,8 - Bannock pass, 29 km. Yht: 1077

Tänään oli lyhyempi päivä, vain 29 km Bannock Passiin jonne Beansin sisko oli tulossa meitä vastaan. Maisema alkoi muuttua erilaiseksi, terävät muodot alkoivat vaihtua pyöreisiin kukkuloihin. Kukkulat olivat vihreitä ja muistuttivat kovasti maisemia Uudessa-Seelannissa, vain lampaat puuttuivat.

Olimme lähteneet Beansin kanssa liikkeelle jo 5.30, joten solaan laskeuduimme jo 12.30. Juuri kun kävelimme tien varrella olevalle levikkeelle, Beansin sisko Kathy kaartoi autolla paikalle. Ensimmäisenä saimme kylmät limpparit auton peräkontista, aaaah! Pieni Subaru oli aika täynnä tavaraa, eli kyytiin ei mahtuisi kuin kolme Kathyn lisäksi. Odotimme että Physics ilmestyi polulta noin 10 minuuttia meidän perässä ja ahtauduimme autoon. Kathy kävisi hakemassa Go Pron ja Jaredin erikseen.

Salmonin metsäpalon savua näkyi vieläkin laaksossa

Matka Leadoreen ei kestä kuin noin 20 minuuttia, perillä päätimme mennä ensimmäisenä ravintolaan lounaalle. Go Pro:lta tuli viesti että he olivatkin saaneet kyydin, eli Kathyn ei tarvinnut enää lähteä hakemaan.

Leadore on taas yksi pieni kylä jonka raitilla tuntee olevansa lännen elokuvan lavasteissa. Se on vain yksi suora tie, jonka varrella on kaikki. Ravintoloita oli kaksi, toisesta olimme kuulleet hyvää, toisesta ei. Depotissa olikin oikein maukkaat hampurilaiset ja pirtelöt. Sinne myös maksoimme leiriytymisen kylän rodeo-kentällä. Kokki asui itse asuntovaunussa kentän laidalla ja huolehti alueesta. Siellä oli todella siistit suihkut ja saimme viedä laitteet lataukseen sisätiloihin.

Sitten oli vuorossa sama kuvio kuin ennenkin: suihku, pyykki, ruoat seuraavalle osuudelle. Tosin nyt minun ei tarvinnut ostaa kaupasta niin paljon, koska Kathyn peräkontista löytyi vaikka mitä! Hän toi meille myös pyyhkeet ja shampoota sekä saippuaa.

Olin ihan unohtanut kirjoittaa siitä kun liftasimme Darbysta takaisin polulle ja unohdin tyvek-alustani autoon! Eli sen alustan mitä käytän teltan alla. Jotenkin se vain epähuomiossa jäi takapenkille ja Kathy oli nyt tuonut minulle uuden! Hän oli vain kysellyt tutuilta joilla oli rakennusprojekteja meneillään ja niin vain oli jollain ollut ylimääräinen pala tyvekiä. Kiitos Kathy!

Rodeokentälle ilmestyi myös kolme noboa (north bound), eli etelästä pohjoiseen vaeltavaa. Heitä ei ollutkaan vielä näkynyt kuin muutama, kohta ilmeisesti enemmän. Täällä tuskin kuitenkaan tulee yhtä paljon porukkaa vastaan kuin PCT:llä, missä laskin parhaimmillaan 80-100 noboa päivässä.

Kävimme vielä illalla poikien kanssa syömässä samassa paikassa kuin päivälläkin, Beans ja Kathy jäivät syömään omia eväitä. Hyvin syöneenä ja puhtaana oli mukava kömpiä makuupussiin, liikenteen äänet viereiseltä tieltä vaimenivat nopeasti kun uni vei voiton.

Kathyn ruokakauppa