Päivä 64: Knapsack Col
Trail Creek - Seneca Lake 25,1 km. Yht: 1859,1 km.
Nukuin tosi hyvin ja heräsin vähän ennen kuin herätyskello olisi soinut 5.30. Ennen puoli seitsemää olin jo liikkeellä, mutta kun pääsin polulle joku juoksi metsästä perääni. Se oli Wrecking Ball! Metsästä ilmestyi myös Moose, ja kuulemma muukin jengi on lähistöllä. Sama porukka siis kenen kanssa kuljettiin pitkään samaa matkaa Montanassa mutta en ole nähnyt heitä Anacondan jälkeen. Ihan mahtavaa! Ehdin ja luulla että kaikki ketä tunnen on jossain kaukana edellä koska jouduin olemaan niin monta päivää Jacksonissä olkapääni takia ja Tetonin reitti on muutenkin pidempi kuin virallinen CDT.
Wrecking Ball lähti kanssani samaa matkaa kiipeämään kohti Knapsack Colia. Tämä reitti ei ole virallista CDT:tä, vaan haastavampi vaihtoehto jossa noustaan 3745 metriä korkean solan yli. Yöpaikastani sinne tulisi siis nousua noin 1000 metriä ja laskeutumista toisella puolella saman verran.
Alkuun polku meni metsässä, mutta mitä ylemmäs pääsin, sitä enemmän maisema alkoi aueta. Pian olinkin upeiden terävähuippuisten vuorten ympäröimänä ja siellä täällä kimmelsi vuoristojärviä. Polku oli melko hyvä aina 3300 metriin asti, sen jälkeen ei oikeastaan mitään polkua ollutkaan ja jokaisen piti itse miettiä paras reitti solan päälle.
Maisemat muuttuivat karummiksi mitä ylemmäs kiipesin
Knapsack Col on matalin kohta kuvan keskellä
Olin solassa noin 11.00. Siellä oli silloin myös vanha tuttu Irish Canuc ja joitain uusia ihmisiä ketä en tuntenut. Söin yhden patukan ja jatkoin matkaa alas solan toiselle puolelle. Se puoli olikin paljon kivikkoisempi, eikä siellä ollut minkäänlaista polkua saati reittimerkkejä. Paljolti siis samanlaista kiveltä toiselle hyppimistä kuin Pyreneiden reitillä viime vuonna. Alas meno ei ollut yhtään sen nopeampaa kuin ylös kiipeäminen. Solan toisella puolella on Titcomb Basin, parin tunnin könyämisen jälkeen olin vihdoin ensimmäisen Titcomb-järven rannalla. Olin niin nälkäinen että pysähdyin saman tien, levitin kamppeeni kuivumaan nurmikolle ja hyppäsin järveen. Sitten avasin ruokasäkkini ja söin lounaan. Huomenna menisin kaupunkiin, joten tänään saan syödä melkein kaikki loput ruoat, kunhan aamuksi jää jotain.
Loputkin jengistä sai minut kiinni kun olin jatkamassa matkaa lounaan jälkeen. Mouse Trap, Doc, Chuckles, Recharge, TJ, Sweetness, Corn cob ja uusi tyyppi Easy. Osa porukasta halusi mennä jo tänään kaupunkiin, minulla ei ollut kiire, sää oli hieno ja paikka upea. Minusta on kivempi mennä kaupunkiin aamusta, silloin on koko päivä aikaa ja yksi yö kaupungissa riittää asioiden hoitamiseen.
Löysimme tosi kivan yöpaikan Seneca-järven rannalta. Olin niin iloinen että minulla oli taas seuraa kun olin viettänyt niin monta vuorokautta oikeastaan täysin yksin sen jälkeen kun lähdin Teton Villagesta melkein viikko sitten. Mutta olipa vaan upea päivä kaikin puolin! Haastavaa maastoa ja ihan huikeat maisemat, Wind River Range vaikuttaa erittäin lupaavalta!
Maisema solasta taakse päin
Tuosta sitten alas
Titcomb basin
