Rising Sun - levike tiellä 89, 25 km

Koko yön satoi vettä ja ennuste lupasi samaa koko päivälle. Skybird onnistui puhumaan meille kyydin takaisin Rising Suniin ollessaan leirintäalueen vessassa. Niinpä pakattiin reput ja hypättiin Carlyn kyytiin. Kastuttiin jo siinä kamoja pakatessa niin märiksi että Carly laittoi pyyhkeitä auton penkkien suojaksi.

Rising Sun Motor Innissä söimme kunnon aamupalan ja suuntasimme tielle. Kävelisimme tänään niin pitkälle kuin jaksaisimme ja loput tiestä seuraavana päivänä. Parissa tunnissa olimme kävelleet Saint Maryyn, siellä kävimme kansallispuiston vierailupisteellä maksamassa leirintäaluemaksun. Saint Mary Lodgessa pidimme kahvi- ja pullatauon, Skybird kävi myös ostamassa aurinkolasit hukkuneiden tilalle.

Matka jatkui edelleen tien vartta kaatosateessa. Kuuntelin välillä äänikirjaa että aika menisi nopeammin. Kun kaikki alkoi olla läpimärkää, päätimme alkaa liftaamaan heti kun tulee sopiva kohta. Tiellä oli onneksi aika usein levikkeitä, joten heti seuraavalla levikkeellä nostimme peukut pystyyn ja heti ensimmäinen auto pysähtyi. Saimme mukavalta pariskunnalta kyydin East Glacieriin, josta olin varannut meille huoneen Brownie’sin hostellista. Kaikki varusteet oli läpimärkiä, siksi halusimme ehdottomasti päästä sisätiloihin yöksi. Kuuma suihku teki hyvää kylmän ja märän päivän päätteeksi. Leviteltiin kaikki mahdollinen kuivumaan pitkin huonetta, syötiin iltapala ja mentiin nukkumaan.

P-paikka tie 89 - Two Medicine 41 km

Auringonvalo pääsi hostellihuoneeseen sälekaihtimien välistä ja herätti minut kuudelta, vähän ennen herätyskelloa. Tänään ei ollut kiirettä pakkailla, halusimme hakea aamupalaa hostellin alakerrassa olevasta leipomosta ja se aukeaisi 7.30. Leipomon ovella oli monta muutakin nälkäistä vaeltajaa odottamassa kun ovet avattiin. Ostin kasvisburriton ja kahvin aamupalaksi, sekä jonkunlaisen kanelipullan myöhemmin syötäväksi.

Tarkoitus oli liftata takaisin tien varteen sille levikkeelle minne eilen kävelimme. Emme edes ehtineet liftausasemiin kun eteen pysähtyi auto ja sieltä kyseltiin tarvitsemmeko kyytiä. Saimme kyydin vähän edemmäksi ja pienen odottelun jälkeen vielä toisen kyydin oikealle levikkeelle asti. Täällä on kyllä todella helppoa liftata, ihmiset ovat hyvin avuliaita.

Onneksi sää oli aurinkoinen, edellisen päivän kylmä kaatosade oli vielä tuoreessa muistissa. Päivästä tulisi pitkä, meillä oli 41 km käveltävää Two Medicineen, jossa pääsisimme takaisin CDT:lle ja olemme siten kiertäneet suljetun polun itäpuolelta.

Tiellä kävely olisi ollut huomattavasti tylsempää jos maisemat eivät olisi näin upeita. Pidimme paljon taukoja, valiten sellaiset paikat missä oli hienoimmat näkymät. Päästyämme alemman Two Medicine-järven rantaan heitin kengät pois ja seisoin kylmässä vedessä pitkän aikaa. Asfaltti on kyllä kamalaa kävellä, etenkin näin alkumatkasta kun jalat eivät ole vielä tottuneet pitkiin päiviin. Ihme kyllä en vieläkään saanut rakkoja, Skybirdillä taisi olla ainakin muutama.

Two Medicinen leirintäalueelle saavuimme kahdeksan aikaan illalla rättiväsyneinä. Jalkoihin sattui ja vatsa kurni, joten ensimmäisenä kengä pois, sitten ruokaa ja teltan pystytys. Leirintäalueella oli nähty tänään kaksi karhua, joista alueen emäntä varoitti ja varmisti että laittaisimme kaiken ruoan ja tuoksuvat asiat ruokaboksiin.

Olihan pitkä päivä, ei varmaan tarvitse kauaa unta odotella.