KM 3875 - KM 3917,6 = 42,6 km. Yht: 3770,6 km

Aamulla oli pakkasta, silti lähdin sinnikkäästi shortsit jalassa liikkeelle. Tosin untuvatakki päällä. Pitkät trikooni olivat edelleen märät, joten niitä en halunnut pukea. Meni noin tunti että aurinko nousi ja alkoi lämmittää, se tuntui erityisen ihanalta sateessa rämpimisen jälkeen. Löysin vettä hiekkatien vieressä olevasta kivikosta, siellä oli pieniä lammikoita joista sain otettua litran verran, kunhan ensin rikoin jään.

Puolet päivästä oli hiekkatietä, tai oikeastaan mutatietä. Muta tarttui kenkien pohjiin ja välillä tuntui kuin olisi kävellyt sellaisilla tosi paksupohjaisilla kengillä jotka oli joskus kauan sitten muotia. Ohitin muutaman metsästäjien leirin, yhdestä tuli niin herkullinen grilliruoan tuoksu että vatsa alkoi heti protestoimaan ja vaatimaan ruokaa. Pysähdyinkin pian lounaalle ja levitin koko omaisuuteni aurinkoon kuivumaan. Kaikki oli märkää tai vähintään kosteaa kahden päivän sateiden jälkeen.

Lounaan jälkeen tie vaihtui polkuun, mikä ei onneksi ollut kuin paikoin mutainen. Seuraava vesipiste oli taas lehmien juottopaikka, jossa lähdevesi lirutti tuskaisen hitaasti putkesta isoon siniseen sammioon. Sammion vesi ei näyttänyt kovin hyvältä, jouduin siis harjoittamaan kärsivällisyyttä ja odottamaan kun litran vesipullo täyttyi hitaasti putkesta.

Matka taittui tänään kovin kevyesti, vaikka maisemat eivät olleet kovin jännittäviä, lähinnä metsää koko päivän. Keveys johtui varmasti auringosta, jännä juttu miten paljon se vaikuttaa niin mielentilaan kuin oloon muutenkin. Olin ajatellut käveleväni ainakin tunnin vielä auringonlaskun jälkeenkin, mutta nälkä alkoi taas vaivata ja polun vieressä oli niin houkuttelevan näköinen havunneulaspeti etten voinut vastustaa sitä. Juuri kun sain teltan pystyyn Chuckles ilmestyi pimeydestä. Hän jutteli hetken mutta jatkoi sitten vielä matkaa. Seuraavana päivänä saapuisimme molemmat Grantsin kaupunkiin!