Storm Lake - Rainbow Lake 37 km. Yht: 796,6 km.

Yöllä ei onneksi enää ukkostanut, saimme levätä rauhassa. Heräsin jo 4.30, olo oli virkeä ja levännyt, joten aloin kaivella aamupalatarpeita esiin. Pian alkoi Beansinkin teltasta kuulua rapinaa. Halusin kokeilla uutta aamupalaa joten olin ostanut suklaan makuista proteiinijauhetta sekä pellavansiemenrouhetta. Nämä sekoitan veteen ja lisään sopivasti pikakahvia. Aikaisemmin olen tehnyt tämän chian siemenillä, mutta en löytänyt niitä Anacondasta mistään. Hyvin se toimi pellavansiemenrouheellakin! Maku oli juuri sopiva suklaan ja kahvin sekoitus ja nälkä pysyi poissa pari tuntia.

Tänään meillä oli viisi nousua, ensimmäinen oli leiristä Storm Lake-solaan ja Goat Flatille (2846m) jossa Anacondan reitti yhdistyi takaisin viralliselle CDT:lle. Sitten mennään välissä tietenkin alas, että voidaan taas kiivetä ylös. Seuraava nousu oli Rainbow Mountainille (2824m), josta laskeuduttiin taas 2300 metriin. Alas mennessä päälle vyöryi ukkospilvet ja hetken jyrisi ja satoi. Se meni kuitenkin nopeasti ohi eikä hidastanut matkantekoa. Seuraavaksi noustiin Cutaway-solaan (2753m). Korkeimmat kohdat olivat puurajan yläpuolella, laaksoissa polku kulki todella kauniissa ja vihreässä metsässä, jossa solisi kirkasvetisiä puroja siellä täällä. Vedestä ei siis ollut pulaa! Cutaway-solassa pidimme lounastauon ja kuivattelimme telttoja auringossa.

Seuraavan ylämäen päällä oli Warren Lake, jossa pidimme uintitauon. Vesi ei ollut ihan yhtä kylmää kuin Storm Lakella, joten vedestä ei ollut mitään kiirettä pois. Uinnin jälkeen mentiin taas alamäkeen, tietysti että voitaisiin taas lähteä ylämäkeen. Viimeinen nousu suunniteltuun leiripaikkaamme Rainbow-järvellä tuntui loputtomalta. Onneksi perillä odotti upea kirkasvetinen järvi jota ympäröi jyrkät vuoret. Hyppäsin järveen toista kertaa saman päivän aikana, ihan parasta! Mutta heti kun aurinko alkoi laskea, järvellä alkoi hyttysten juhlat. Tuntui hullulta istua leirissä sadevaatteet päällä ja pipo päässä vaikka lämpötila oli varmasti vielä yli 20 astetta, mutta se oli ainoa keino pitää hyttyset pois iholta. Jaredkin ilmestyi leiriin juuri kun olimme kömpimässä telttoihimme.

Rainbow Lake - Surprise Lake 39,8 km. Yht: 836,4 km.

Päivä alkoi napakalla nousulla Rainbow-solaan, joka meni oikein mukavasti auringon noustessa vuorten takaa juuri kun kiipesimme viimeisiä metrejä solaan. Aamu oli mukavan viileä, juuri sopiva lämpötila vaeltamiseen. Lounaaseen asti polku pysyi metsässä, eikä vedestä ollut taaskaan pulaa kun pieniä puroja solisi joka puolella.

Beans on minua nopeampi ylämäessä, jään aina jälkeen. Ei voi kuin toivoa että olen itsekin yhtä hyvässä kunnossa kun olen 60-vuotias. Beans oli onneksi tajunnut pysähtyä ison nousun yläpäähän, olin niin nälkäinen että halusin jäädä siihen lounaalle. Olin syönyt liian vähän edellisenä iltana ja koko aamun oli olo että energia ei riitä. Kunnon illallinen on tosi tärkeä, palautuminen päivän rasituksesta tapahtuu yöllä, mutta jos keho ei saa tarpeeksi “rakennusaineita”, palautuminen jää kesken. Lounaan jälkeen tuntui paremmalta, mutta päästin Beansin taas suosiolla edelle.

Jäin taas jälkeen kun lämpötila alkoi nousta ja saavuimme isolle metsäpaloalueelle. Aurinko porotti siniseltä taivaalta eikä missään oikein ollut varjoa. Jalat alkoi selvästi turvota kengissä, liotin niitä pitkään ja hartaasti ainoassa kylmässä purossa mitä palaneen metsän keskeltä löytyi.

Kilometrit tuntui jotenkin ihan kauhean pitkiltä, kuuntelin äänikirjaa kävellessä etten koko ajan vilkuilisi kelloa. Palaneen alueen toisella puoliskolla oli todella paljon kaatuneita puita joiden yli piti kiipeillä. Pysähdyin jokaiseen pieneenkin varjoon hetkeksi ja mietiskelin paljonko olisin valmis maksamaan kylmästä virvokkeesta.

Kun palanut metsä jäi vihdoin taakse, kyytiin hyppäsivät hyttyset. Ininän saattelemana melkein juoksin viimeiset kilometrit Surprise-järvelle, jossa meidän oli tarkoitus leiriytyä. Beans oli jo teltassaan, minäkin pystytin omani ennätysvauhtia ja sujahdin sisään koko rinkan ja ainakin kymmenen hyttysen kanssa. Kokkailin ja söin suosiolla teltassa, ulos ei ollut taaskaan menemistä ilman sadevaatteita. Suuta kuivasi ja jalkoja särki, kuumuus tekee vaeltamisesta huomattavasti rankempaa. Nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään kun jalkoja pakotti ja hyttyset inisivät teltan verkossa. Kaivoin korvatulpat esiin ja loppujen lopuksi nukahdin.