Päivä 111: Huono päivä

Goose Creek - Wolf Creek Pass 35,3 km. Yht: 3279 km.

Heräsin märkään aamuun, mutta onneksi ei ollutkaan niin kylmä kuin olin odottanut. Oletin läpimärkien kenkieni olevan umpijäässä aamulla, mutta lämpötila olikin plussan puolella. Ei muuta kuin märät sukat ja kengät jalkaan ja menoksi. Tuli ikävä vedenpitäviä sukkiani joita käytin vaelluksen alussa Montanassa. Nyt niitä olisi taas tarvittu.

Vajaan tunnin kävelin pimeässä, lähdin liikkeelle jo kuuden maissa koska halusin päästä Wolf Creek Passiin asti vielä tänään ja matka oli pitkä. Viimeiset 4 km ennen kuin polku yhdistyi CDT:hen, se oli hyvin vaikea seurata. Reitillä oli paljon kaatuneita puita ja polku hävisi niiden alle vähän väliä. CDT oli ylhäällä harjanteen päällä, sinne tuli leiripaikalta nousua noin 1000 metriä. Onnistuin repimään sadehousunikin kiivetessä kaatuneiden puiden yli. Reikä ei onneksi ollut iso, se olisi helppo korjata.

Sää oli sentään hyvä, ei satanut vettä, lunta eikä rakeita! Mitä ylemmäs kiipesin, sitä paremmin aurinko häämötti sumuverhon takaa. Viimeisessä ylämäessä maisema vihdoin avautui, se oli hyvin kaunis. Pilvet peittivät laakson josta olin tullut ja vuorilla oli tuore lumipeite. Olin kävellyt lumessa jo pari tuntia, harjanteelle päästyäni sitä oli jo noin 15 cm. Harjanteelta oli noin 21 km Wolf Creek Passiin, voin vain toivoa että lumi ei hidastaisi etenemistä niin että en ehtisi sinne ennen pimeää.

Lumessa kävely oli tosi raskasta, pahimmillaan sitä oli melkein polviin asti Mt Hopen rinteillä. Päästyäni 3809 metriin polku vihdoin lähti laskeutumaan vähän alemmas ja luntakin oli vähemmän. Jalkani olivat olleet märät jo kaksi päivää, aamulla niitä oli vielä palellut, mutta ei enää. Olikohan niistä mennyt tunto? Mt Hopelle asti olin mennyt pelkillä sipseillä ja energiapatukoilla, kun en halunnut pysähtyä kunnon tauolle. Halusin vain pois lumesta mahdollisimman pian. Vuoren ylityksen jälkeen energiat oli kuitenkin niin vähissä että oli pakko istua alas ja syödä kunnolla. Keitin myös kupin kuumaa kaakaota, se tekee aina hyvää!

Tuntui että polku ei lopu ikinä. Kun lumi väheni, sen tilalle tuli sohjo tai sitten polku oli veden valtaama. En välittänyt, lampsin vain menemään ja ajattelin kuumaa suihkua ja kunnon ruokaa joista nauttisin Pagosa Springsissä vielä tänään. Heti kun puhelin toimi, varasin halvimman motellihuoneen minkä löysin, sekin oli yli 100€/yö. Ei voi mitään, nyt on päästävä lämpimään.

Eilinen ja tämä päivä oli tosi rankkoja sään takia. Jatkuva vesisade ja sitten lumessa tarpominen saivat minut vihaamaan koko touhua. Viimeiset 10 päivää oli muutenkin ollut aika rankkaa koska olin ollut yksin koko ajan. Vaikka yleensä viihdyn ihan hyvin itsekseni, niin rajansa kaikella. Varsinkin kun olosuhteet menevät huonoksi, on aina helpompaa kestää se kun voi jakaa kurjuuden jonkun muun kanssa. Päästyäni vihdoin Wolf Creek Passiin motivaationi oli nollassa. Sitten kun kyydin saaminenkin kesti ja ilta alkoi hämärtyä, olin jo ihan valmis lopettamaan koko vaelluksen.

Onneksi täyteen lastattu henkilöauto vihdoin ajoi tien sivuun ja sieltä nousi hymyilevä nuori mies, joka pyysi minua odottamaan hetken kun hän tekisi minulle autoon tilaa. Hänellä oli siellä kaksi maasyopyörää, surffilauta, laskettelusukset, kiipeilyvarusteet ja paljon muuta harrastusvarustetta. Hän oli pitkällä lomalla ja matkalla Washington DC:stä San Diegoon, harrastaen kaikkea mahdollista matkan varrella. Selvisi myös että hänen isovanhempien vanhemmat olivat tulleet aikoinaan Suomesta!

Huoneeni San Juan Motellissa oli siisti ja tilava, heitin repun sinne ja lähdin etsimään ruokaa. Tien toisella puolella oli meksikolainen ravintola josta kävin hakemassa enchilada-annoksen. Sitten pitkä kuuma suihku ja pian kutsuikin jo sänky. Mieli oli edelleen aika matalalla, selvitin vielä ennen nukkumaan menoa että pystynkö siirtämään lentojani aikaisemmaksi tarvittessa. Olen kuitenkin aina sanonut muillekin, että älä koskaan luovuta huonona päivänä. Siksi päätin että pidän lepopäivän Pagosa Springsissä ja kävelen vielä ainakin Coloradon rajalle asti eli 3 päivää lisää. Sitten arvioin tilanteen uudelleen.

Hyvin väsynyt vaeltaja