KM 1436 - Mile Creek 38,3 km. Yht: 1361,5 km.

Ei se yö ihan niin mennyt kuin ajattelin. Olin mukavasti makuupussissani kun aurinko painui horisonttiin ja alkoi hämärtää. Siinä vaiheessa hyttyset kaivautuivat koloistaan ja jouduin etsimään hatun päälle laitettavan hyttysverkon, jonka asettelin makuupussin suuaukon päälle. Laitoin vielä korvatulpat korviin ja suljin silmät. Mutta ei. Makuupussissa oli liian kuuma. Vetoketjua ei voinut avata, koska hyttyset. Hikoilin pussissa parikymmentä minuuttia ja luovutin. Otsalampun valossa pystytin teltan hyvin kaltevalle ja muhkuraiselle nurmikolle. Noh, jos valvoisin koko yön niin ainakin olisin suojassa hyttysiltä.

En nukkunut hyvin, mutta heräsin taas normaaliin aikan viiden maissa. Kuppi kahvia kitusiin, varusteiden pakkaus ja menoksi. Repun pakkaamiseen on tullut tässä vaiheessa jo aika hyvä rutiini ja jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Huomaisin melko varmasti heti, jos jotain puuttuu.

Päivä oli tosi hieno ja mielenkiintoinen maisemien puolesta. Suosikkini oli ehdottomasti Hell Roaring Canyon joka ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hurja kuin nimestä voisi päätellä. Löysin myös mustikoita polun varresta, sekä muutaman metsämansikan.

Beans oli lähtenyt aamulla noin 10 minuuttia ennen minua, joten en tietenkään nähnyt häntä koko päivänä. Go Pro ja Jared sen sijaan olivat suurin piirtein samassa tahdissa ja ohittelimme toisiamme vuoron perään. Pölyiseltä hiekkatieltä bongasimme karhun jäljet! Aika iso kaveri ollut kyseessä.

Beansin kanssa oli ollut puhetta että jäisimme leiriin ison nousun alapuolelle, ja nousisimme siitä aamulla aikaisin Targhee-solaan. Beansiä ei kuitenkaan näkynyt sovitussa paikassa, hän oli ilmeisesti jatkanut matkaa solaan jo tänään. Pojatkin jatkoivat ylöspäin, mutta minä jäin suosiolla Mile Creekin lähettyville leiriin. Olin väsynyt kahden huonosti nukutun yön jälkeen. Toivottavasti tänään tulee uni.