Ski Lake - Flat Creek 41,4 km

Heräsin keskellä yötä siihen että järveltä kuului loisketta. Nousin istumaan ja terästin kuuloani, joku selvästi pulikoi järvessä. Yritin tiirailla teltan ovesta, mutta lähes täydestä kuusta huolimatta oli sen verran hämärää etten nähnyt kuka oli yöuinnilla. Veikkasin että joko karhu tai hirvi. Huikkasin varmuuden vuoksi parit "hei karhut" pimeyteen ja vilkutin otsalamppuani. Ainakin vieraalle on nyt ilmoitettu että olen paikalla.

Aamulla kävin järven rannassa katsomassa jos siellä näkyisi jälkiä, mutta eipä näkynyt. Lähdin kävelemään kohti Jacksonia. Kolme kilometriä sain mennä vielä polulla, sitten tulin Teton-solaan ja jatkoin matkaa tietä pitkin. Onneksi koko matkan Jacksoniin oli kiva pyörätie, niin ei tarvinnut kävellä autotien varressa.

Vähän ennen kymmentä tulin Wilsonin kylään, jossa pidin kahvitauon pienessä ravintolassa joka erikoistui bageleihin. Pyöräily on kyllä todella suosittua täällä ja pyöräteihin sekä -reitteihin on tosissaan panostettu. Pyöräilijöitä tulikin vastaan paljon ja monenlaisilla pyörillä.

Jacksonissa olin puolenpäivän maissa. Kävin ensimmäisenä ostamassa lisää ruokaa. Seuraava osuus olisi noin 5 päivää, ehkä vähän enemmänkin. Ostin siis ruoat kuudelle päivälle. Hain vielä meksikolaisesta ravintolasta kasvisburriton lounaaksi ja jatkoin matkaa. Minun oli käveltävä keskustan läpi kaupungin toiselle laidalle, josta lähtee polku kohti Gros Ventren erämaata. Tässä kohtaa muuten huomasin että satelliittilähetin ei ollut lähettänyt sijaintiani neljään tuntiin, enkä tiedä miksi. Kartta näytti minun edelleen olevan Wilsonissa. Pysäytin trackingin ja laitoin sen uudelleen päälle, toivottavasti se nyt toimii.

Cache Creek trail seurasi nimensä mukaisesti puroa, kunnes useamman tunnin kävelyn jälkeen tulin Gros Ventren rajalle ja polku lähti nousemaan ylös vuorille. Vuorten päällä vaani pahaenteisen näköisiä tummia pilviä, tietenkin juuri siellä minne minun pitäisi mennä. Ne jyrisivät jonkun verran, mutta ennen kuin pääsin ylemmäs, ne olivat jo kadonneet jonnekin. Polku nousi 2950 metriin ja laskeutui sitten vuorten ympäröimälle niitylle. Etsin kartassa näkyvän puron ja pystytin telttani sen lähelle.

Löysin kaksi hyvää telttapaikkaa. Toinen oli puiden suojassa mutta vino, toinen oli kivalla nurmikolla mutta ei ollenkaan puiden suojassa. Sääennuste sanoi että yöksi pitäisi kirkastua ja vaikka taivas oli nyt pilvessä, ne eivät näyttäneet sadepilviltä. Pystytin teltan nurmikolle.
Kun söin illallista, kauempaa alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Niinpä tietysti. En jaksanut enää siirtää telttaa, joten nyt istun teltassa ja katson kun aivan teltan vieressä oleva lammikko kasvaa ja kasvaa. Saa nähdä tulviiki telttani kohta. Tosin uskon siihen että tämäkin ukkonen menee pian ohi, niin kuin ne yleensä tekevät.