Päivä 94: Grays Peak

Grays & Torres trailhead - Webster pass 27,3 km. Yht: 2737,8

Huh mikä päivä. Kilometrejä ei tullut paljon, mutta korkeuseroa senkin edestä. Lähdettiin liikkeelle leiripaikasta 5.30, silloin oli vielä pimeää. Parkkipaikalle oli kertynyt jo aika paljon autoja, niitä oli tullut pitkin yötä kun jotkut haluavat kiivetä Grays Peakin huipulle katsomaan auringonnousua.

Pysähdyimme täyttämään vesipullot matkalla ylös, huipulla ja harjanteella ei olisi vettä. Tarkoituksena oli jatkaa Grays Peakin jälkeen vaihtoehtoiselle reitille nimeltään “Argentine Spine”. Virallinen CDT laskeutuu harjanteelta alas laaksoon kun vaihtoehtoinen reitti jatkaa 11 km ylhäällä harjanteella. Edellisen päivän vesisade oli tullut ylhäällä lumena, mutta ei sitä ollut kuin pari senttiä. Tuuli oli tosi kylmä, olin aika iloinen paksummasta untuvatakista. Jouduin laittamaan sadehousutkin jalkaan tuulen takia.

Auringonnousua odotellessa

Torres Peak on aivan Grays Peakin vieressä

Huipulla! CDT:n korkein kohta

Harjanteella sää muuttui niin monta kertaa että vaihdoin vaatteita vähän väliä. Oli kylmää, tosi kova tuuli, yhtäkkiä aurinkoa eikä ollenkaan tuulta, sitten satoi luntakin. Lumi ei onneksi ollut märkää, vaan sellaista mikä rapisee kun se osuu kuoritakkiin. Ja sitä tuli vaakatasossa.

Kiipesimme päivän aikana yhdeksän huippua:

Grays Peak 4352 m (CDT:n korkein kohta), Mt Edwards 4218 m, Argentine Peak 4286 m, Decatur Mountain 3930 m, Revenue Mountain 3928 m, Silver Mountain 3919 m, Santa Fe Peak 4019 m, Sullivan Mountain 3999 m ja Geneva Peak 4037 m. Sanomattakin selvää että jaloissa tuntui päivän päätteeksi.

Reitti jatkui tämän jälkeenkin harjanteella, mutta me laskeuduimme Webster Passista alas laaksoon koska se oli ainoa paikka missä oli vettä. Laakson pohjalle meni tie, seurasimme sitä vähän matkaa ja löysimme kivan leiripaikan sekä vettä. Vesi tosin oli aika epäilyttävää, lammikon pohja oli oranssi ja vesi maistui vahvasti raudalle. Alueella on ollut ennen kaivostoimintaa, joten kuka tietää mitä kaikkea vedessä on. Mutta eipä ollut vaihtoehtoja, päättelin että koska lammikoissa oli ötököitä ja ne olivat hengissä, se ei voi olla kovin vaarallista.

Argentine Spine

Edellinen
Edellinen

Päivä 95: Eläimellistä menoa

Seuraava
Seuraava

Päivä 93: Twig!