Cosley lake - Helen lake 14,5 km

Yö oli aika viileä, viideltä aamulla lämpömittari näytti +3 astetta. Tarkenin onneksi oikein hyvin lämpimässä makuupussissani. Meillä oli kello herättämässä viideltä, tykätään kumpikin aikaisista aamuista. Varttia vaille kuusi kaikki oli pakattu ja lähdimme kävelemään aamupalapatukoita mutustellen. Järvi jonka rannalla leiripaikka oli, näytti upealta auringon noustessa kun vuoret heijastuivat peilityynestä pinnasta.

Kävelimme takaisin CDT:lle samaa reittiä mitä eilen tulimme, meillä meni reilu tunti Gable Creekin leirintäalueelle. Siitä jatkoimme matkaa kohti Elizabeth-järveä. Kaste oli saanut kengät ja lahkeet ihan märiksi jo alkumatkasta, olin tyytyväinen että olin aamulla laittanut jalkaan vedenpitävät sukat. Matkalla oli taas todella upea vesiputous, Dawn Mist Fall. Polku meni aivan sen vierestä ja jouduimme kävelemään putouksesta nousevan sumuverhon läpi.

Elizabeth-järven molemmissa päissä on leirintäalueet, pysähdyimme ensimmäiseen kahvitauolle. Meillä oli aikaa vaikka kuinka kun olimme lähteneet liikkeelle niin aikaisin eikä matkaa seuraavaan leiriin ollut paljoa. Elizabeth-järveltä CDT lähtee nousemaan kohti Red Gap-solaa, mutta meidän leiripaikkamme olisi taas reitiltä sivussa. Käännyimme pois CDT:ltä ja polku jatkui järven länsipuolta välillä niin lähellä rantaa, että se oli osittain veden alla. Vesi on nyt tosi korkealla, kun pari päivää satoi niin kovasti ja vuorilla vielä oleva lumi sulaa vauhdilla.

Polku oli taas aika märkä ja mutainen, ja sellaiseen polkuunhan jää hyvin jälkiä. Oli hauska tarkkailla mitä kaikkea reitillä on kulkenut. Elizabeth-järven jälkeen ei näkynyt enää yhtään ihmisten jälkiä. Karhun, hirven ja todennäköisesti suden jälkiä kylläkin.

Määränpäämme oli Helen-järven rannalla ja mitä lähemmäksi järveä pääsimme, sitä enemmän oli lunta. Järvi on korkeiden vuorten ympäröimässä laakson perukassa, vuoret muodostivat melkein kuin kulhon sen ympärille. Pyörittiin ympyrää paikassa missä leirin olisi pitänyt olla, mutta se oli paksun lumen peitossa. Kansallispuiston väki ei selvästikään ollut käynyt paikalla talven jälkeen, muuten meille ei olisi myönnetty lupaa tälle leiripaikalle. Moni muukin leiripaikka on vielä näin alkukesästä "talvi-statuksella", silloin niihin myönnetään normaalia vähemmän lupia siltä varalta että osa leiripaikoista on lumen alla.

Teimme hengailupaikan isolle tasaiselle kivelle, sovimme että se on kokkailualue ja leiri laitetaan sitten jonnekin kauemmas. Loppupäivä loikoiltiin kivellä ja ihailtiin maisemia. Ihmettelimme missä karhu, hirvi ja susi piileskelevät, niiden kaikkien jäljet johtivat tänne. Tuijottelin ajatuksissani ylemmäs vuorten seinämille, kun huomasin siellä liikettä. Katsoin tarkemmin ja kyllä, siellä oli äiti-harmaakarhu kahden pienen poikasen kanssa! Ne olivat onneksi aika kaukana ja välissä oli joki, eli ei tarvinnut olla huolissaan että ne tulisivat meidän leiriin. Seurasimme niiden touhuja kunnes ne katosivat näkyvistä. Karhut olivat liian kaukana puhelimen kameralle eli ei kuvia valitettavastu. Hieman myöhemmin samalla seinämällä kiipeili taitavasti valkoinen lumivuohi. Olimme kumpikin ihastuksesta soikeina; paikka oli kerrassaan upea ja ympärillä oleva luonto juuri niin villiä kuin olin sen kuvitellutkin olevan.