Surprise Lake - KM 875,9. 39,5 km.

Yöunet jäi noin neljään tuntiin kun heräsin taas automaattisesti jo viiden maissa. Kuu oli yöllä niin kirkas että piti vetää pipo silmille. Jared ei ollut tullut samaan leiriin meidän kanssa, mutta tuskin oli kaukana.

Alkumatkasta polku nousi harjanteelle josta oli hienot näkymät länteen Bitterroot vuorille ja etelään vuorille joista en ollut ihan varma mitä ne olivat. Mutta olen melko varma että CDT jatkuu juuri sinne suuntaan. Loppupäivä olikin sitten vähän tylsä maisemien puolesta. Reitti oli välillä polkua, välillä metsätietä. Vettäkään ei ollut missään, jouduin ottamaan viimeisestä purosta 4 litraa että se riittäisi seuraavaan aamuun asti.

Beans ja Jared olivat jossain edelläni kun vastaan tuli vaeltaja. Hänellä oli minulle kolme tärkeää viestiä: 1. Beans ja Jared menevät reitiltä sivuun hakemaan vettä 2. Pari kilometriä edempänä oli juuri nähty mustakarhu 3. Gibbons-solan wc:ssä on vielä kokonainen vessapaperirulla.

Naureskelin itsekseni kun käytin wc:tä Gibbons-solassa, siellä tosiaan oli ihan koskematon vessapaperirulla. Minulla oli onneksi tarpeeksi paperia, tällä kertaa ei tarvinnut ottaa sitä mukaan.

Beans ja Jared olivat sen verran nopeampia etten saanut heitä kiinni koko päivänä. Kun tulin polun ja tien risteykseen, siellä oli oksaan kiinnitetty lappu. Se oli viesti Beansiltä, että tästä risteyksestä vähän matkaa olisi hyvää vettä ja uudet koordinaatit leiripaikkaan. En tarvinnut enempää vettä joten jatkoin matkaa. Löysin Beansin ja Jaredin pienen metsätien varrelta kuuden maissa illalla. Olin ollut vain noin 15 minuuttia heidän perässään. Tästä olisi aamulla vain pari kilometriä tien varteen, mistä liftaisimme Darbyyn ruokaostoksille.

KM 989,4 - Chief Joseph Pass 3 km. Yht: 878,9 km.

Nukuttiin pitkään. Eli kaasukeitin pärähti päälle vasta 5.30. Meillä ei ollut mitään kiirettä tien varteen, liian aikaisin ei olisi liikennettä kuitenkaan. Tien 43 ja 93 risteykseen oli matkaa vain 3 kilometriä, joten olimme siellä noin 7.15. Otin esiin liftauskylttini “CDT hiker to town” ja sitten odoteltiin. Liikennettä oli tosi vähän, muutama auto meni ohi mutta ei pysähtynyt. Pian yksi lava-auto pysähtyi tien sivuun ja lupasi viedä meidät Darbyyn noin 50 kilometrin päähän. Hyppäsimme auton lavalle ja sitten mentiin! Darby on pieni kylä missä kaikki on yhden kadun varrella, eli kaikki asiat on hyvin helppo hoitaa. Huhun mukaan Kevin Costner kuvaa alueella Yellowstone-sarjaa, täytyy pitää silmät auki jos kadulla tulee julkkiksia vastaan.

Darbyssa ensimmäinen hoidettava asia oli aamupala. Vain yksi paikka oli auki, eli valinnan vaikeutta ei ollut. Aamupala oli ihan ok, mutta annokset ihan liian pieniä. Onneksi samasta paikasta sai hillittömän kokoisia kanelipullia, paikkasimme kalorivajeen niillä.

Majoituimme Traveller’s Rest leirintäalueelle isoon kanvas-telttaan jossa oli 6 sänkyä. Saimme pestyä kaikkien kolmen pyykit yhdellä kertaa, kenelläkään kun ei oikein ole juuri muuta kuin päällä olevat vaatteet. Suihku, ruoat seuraavalle osuudelle (noin 5 päivää) ja loppupäivän voikin sitten vain hengailla. Leirintäalueelle tuli myös Go Pro, jonka olin tavannut ensimmäisen kerran jo ihan ensimmäisinä päivinä, sekä myöhemmin vielä Johnny Boy ja Physics, jotka olivat molemmat toipuneet koronasta jota potivat Anacondassa.

Illallisella teki mieli jotain tuoretta, tilasin Mahi Bowlin eli kalaa ja riisiä vihanneksilla. Se oli herkullista ja juuri mitä kaipasinkin.

Seuraava osuus on taas noin 150 km ja päättyy Bannock Passiin, mistä on jotenkin päästävä hakemaan ruokatäydennystä Leadoresta. Nyt reitti seuraa Montanan ja Idahon osavaltioiden rajaa Yellowstoneen asti.