KM 3112,7 - KM 3151,7 = 39 km. Yht: 3092,3 km.

En muuten muistanut mainita Double-D:n ja Krakenin minulle antamista ruoista, että ne on astetta parempia kuin mitä itse koskaan raaskin ostaa. Kaikki ateriat on retkiruokia ja vieläpä sieltä paremmasta (=kalleimmasta) päästä. Eilen illalla söin kanaa ja pastaa Toscanalaisittain ja se oli ehkä paras retkiruoka mitä olen koskaan syönyt. Silloin kun vaelsimme yhdessä Tetoneilla, olin aina kateellinen heidän hienoista ruoistaan, mutta tiesin että minun matkani loppuisi lyhyeen jos ostelisin niin kalliita ruokia. Olen todella iloinen ja kiitollinen siitä että he ajattelivat juuri minua kun miettivät kenelle ruoat antavat. Herkullisten retkiruokien lisäksi laatikoissa oli proteiinikeksejä, karkkia, patukoita ja urheilujuomajauheita. Tänään söin aamupalaksi ateriapatukan, jossa on 700 kaloria!!! Siis yhdessä patukassa! Se oli kyllä aika painava ja siis täyttä tavaraa.

Helppo polku jatkui tänään, vuorotellen metsän ja ruohikkoisten aukioiden välillä. Näköjään se menee aina niin, että helppo polku tarkoittaa vähemmän hienoja maisemia, mutta ei se haittaa. Cochetopa Hillsin jälkeen parin päivän päästä alkaa viimeinen iso haaste, San Juanin vuoristo. Odotan vuoristo kovasti, se on kuulemma yksi koko reitin kohokohdista, mutta koko ajan kylmenevät säät jännittää. Pienet lumisateet ei haittaa, mutta näissä korkeuksissa voi kunnon lumimyrskyn iskiessä tulla yli puoli metriäkin lunta kerralla. Täytyy vain tarkistaa sääennusteet ennen kuin lähtee seuraavalle etapille ja odottaa jos näyttää huonolta.

San Juanin vuoriston voi myös välttää ottamalla oikoreitin Creeden kautta (Creede cut off). Moni etelästä pohjoiseen vaeltava tämän tekeekin jos ovat alueella niin aikaisin että vuorilla on keväällä vielä liikaa lunta. Minä en kuitenkaan halua oikoa, joten toivotaan että talvisemmat säät pysyy poissa vielä ainakin pari viikkoa.

Tämän päivän reitistä ei siis mitään ihmeellistä kerrottavaa. Loppumatkasta vaeltamista hidastivat polkua reunustavat vadelmapuskat. Vadelmat alkavat olla jo vähän huonoja, mutta kyllä sieltä vielä syötäväksi kelpaavia löytyi.
Leiripaikan valintaa määritti tänäänkin vesi, sitä ei nimittäin pahemmin ollut reitin varrella. Jouduin aamulla ottamaan vedet mukaan koko päiväksi, seuraavalla purolla olin kuuden aikaan illalla. Purolla mietin jonkun aikaa, jatkanko vielä matkaa. Sen vieressä oli hyviä leiripaikkoja, seuraavat olisivat vasta jossain 5 km päässä. Sään jumalat päättivät asian puolestani lähettämällä taas tumman pilven päälleni ja se alkoi sataa. Onneksi osaan pystyttää uuden telttani jo aika nopeasti, joten pian istuin jo palatsissani ja keittelin vettä illallista varten sateen ropistessa kodikkaasti telttakankaaseen.