Jim Harrower Lake - Rapid Lake 27,9 km

Yöllä tuuli vähän, mutta telttani sai sen kuulostamaan taas vitosluokan hurrikaanilta ja jouduin laittamaan korvatulpat. Edellinen Lunar Solo-telttani oli sil-nylonia, kun tämä nykyinen on silikonilla päällystettyä polyesteriä. Edellisen teltan kanssa ei ollut tätä samaa ongelmaa, joten olen päätellyt sen johtuvan materiaalista. Monena yönä olen herännyt siihen että telttakangas värisee ja pitää meteliä. Onneksi tähän tulee kohta muutos, tilasin nimittäin uuden teltan! Kerron siitä sitten lisää kun toivottavasti saan sen Coloradossa.

Mutta sitten liikkeelle! Otin heti aamusta pienen oikotien. Virallisen reitin mukaan minun olisi pitänyt ensin laskeutua parisataa metriä seuraavalle järvelle ja nousta sieltä sitten mutkan kautta ylemmäs solaan. Mutta pääsin suoraan leiristäni samaan solaan, vähän jyrkempää rinnettä tosin. Rinne oli kalliota ja sain kiivetä kieli keskellä suuta, mutta selvisin! Kalliokiipeilyajoista on selvästi ollut hyötyä täällä Wind Riverillä, sen verran on saanut nousta ja laskeutua tosi jyrkkiä kallioita. Pieni kiipeily tuo ehdottomasti lisää mielenkiintoa vaeltamiseen!

Solan jälkeen avautui taas uusi maisema, uusi laakso. Tämäkin oli reunustettu terävillä ja jyrkkäseinäisillä vuorilla, laakson pohjalla kimmelsi tietysti pari järveä. Tästä oli enää reilun tunnin kävely Pyramid Lakelle. Tähän loppui poluton vaellus, tästä eteenpäin oli oikein hyvä ja paljon käytetty polku. Vielä muutama kilometri lisää ja käännyin risteyksestä kohti Texas-solaa. Sen ylitse kiipeämällä pääsee Cirque of Towersille, joka on vielä terävämpien ja jyrkkäseinäisten vuorten ympäröimä laakso. Cirque of Towers on myös yksi CDT:n vaihtoehtoisista reiteistä, moni sen tekeekin koska maisema on niin upea ja erikoinen. Reitti on todella suosittu ja kulkijoita olikin heti paljon enemmän.

Nousu Texas-solaan ei ollut paha ollenkaan. Laskeutuminen laakson pohjalle Lonesome-järvelle sen sijaan poltti reisissä. Polku oli jyrkkä ja hiekka liukui kenkien alla. En voinut vastustaa kirkasta järveä kun pääsin sen rantaan. Pulahdin uimaan ja sepä vasta virkisti. Järven ympäristössä oli paljon retkeilijöitä, eikä ihme. Minulle oli liian aikaista pysähtyä, joten jatkoin matkaa seuraavaan solaan. Jackass-sola ei ollut niinkään korkea kuin Texas ja polku oli hyvä. Päivän korkeuserot tuntuivat jaloissa ja päätin että kävelen vielä seitsemään asti (kello taisi tässä kohtaa olla puoli viisi). Sitten etsin kivan leiripaikan.

Big Sandy Lake näytti olevan toinen retkeilijöiden suosima kohde, sen rannoilla oli paljon telttoja, vaikka ei ole edes viikonloppu. Minun reittini kääntyi järveltä pois ja lähti nousemaan ylös. Rapid Lake oli pienempi järvi ylämäen päällä ja sen ympäristössä oli paljon hyviä leiripaikkoja. Eikä ketään! Pystytin telttani puiden suojaan, mutta niin että minulla oli näkymä järvelle ja vuorille.

Olen ollut taas tosi nälkäinen ja koska minulla on reilusti ruokaa jäljellä, tein mössön jossa oli nuudeleita, perunamuussia ja tonnikalaa. Jälkiruoaksi vielä pari Oreo-keksiä niin taas oli vatsa täynnä hetken aikaa. Juuri kun kömmin makuupussiin, alkoi hiljalleen sataa. Pieneen sateen ropinaan on ihan parasta nukahtaa.