East Glacier - km 183, 25,9 km

Heräsin jo ennen kuutta siihen kun joku rapisteli teltassaan. Meidän oli tarkoitus lähteä vasta kun Brownie's oli auennut, eli puoli kahdeksalta. Ehdin siis hyvin käydä vielä suihkussa, seuraava mahdollisuus olisi todennäköisesti vasta Lincolnissa 300 km päässä.

Browniesin aamupalan jälkeen lähdimme takaisin CDT:lle, se menee aivan East Glacierin vierestä. Meillä olisi reilut 20 km käveltävää että pääsemme pois kansallispuiston alueelta. Olin onneksi laittanut taas vedenpitävät sukat, polulla oli nimittäin paljon vettä ja mutaa. Reitti kulki koko päivän metsässä, joten maisemia sieltä ei juurikaan näkynyt. Metsäkin näytti melkein samalta kuin kotona Suomessa.

Reppu tuntui aika painavalta, olihan siellä ruokaa noin 10 päiväksi. Mutta yllättävän mukava se oli silti kantaa. Skybird on lähettänyt itselleen ruokaa Benchmark Wilderness Lodgeen, joka on vähän etapin puolen välin jälkeen, joten hänen reppunsa on hieman kevyempi. Paketti olisi pitänyt lähettää 2-3 viikkoa ennen Benchmarkiin saapumista, olen ollut maassa vasta alle 2 viikkoa enkä siis olisi ehtinyt lähettää sitä ajoissa.

Pääsimme ulos kansallispuistosta ja ylitimme rautatien sekä valtatie kakkosen. Toisella puolella oli Summit campground, mutta me emme halunneet jäädä sinne. Faroutin (sovellus, entinen Guthook) mukaan noin kilometrin päässä olisi hyviä leiripaikkoja, ja niin olikin. Pystytimme teltat aivan polun viereen.

Juuri kun olimme syöneet iltapalan alkoi polulta kuulua ääniä ja sieltä saapui Moose, Mouse Trap ja Brandon. Hekin jäivät samaan leiriin.

Maria's pass - trail junction @ 207,2 km, 23 km

Herätys 4.45 ja liikkeellä oltiin 5.30. Halusimme lähteä ajoissa liikkeelle koska edessä oli pahamaineinen alue jossa on tuhansia kaatuneita puita. Alueen läpi jo vaeltaneet kertoivat että pahin osuus on noin 10 kilometriä Benson Creekille asti.

Puunrunkoja tosiaankin oli sikin sokin pitkin maita ja mantuja, polku kulki siellä alla ja välillä hukattiin se kokonaan. Kiipeiltiin yli, ryömittiin ali ja pujoteltiin puunrunkojen välistä. Oksat raapi, tökki ja yritti kampittaa aina kun mahdollista, puunrungoilla tasapainottelu olisi ehkä ollut helpompaa ilman yhdeksän päivän ruokia repussa. Sitten kun tähän lisätään hyttyset ja muta, niin ai että meillä oli hauskaa (meillä oli ihan oikeesti aika hauskaa). Kerran menin nurin oikein kunnolla kun puunrunko pyörähti jalan alla. Viime viikolla joku vaeltaja oli murtanut jalkansa täällä ja jouduttiin hakemaan helikopterilla.

Pidettiin reilusti taukoja, syötiin toinen aamupala ja lounas. Muuten olisi energia loppunut kesken. Meillä meni noin 7,5 tuntia 10 kilometrin osuuteen. Laskettiin yhdessä vaiheessa kuinka monta puun runkoa ylitetään kymmenessä minuutissa. Tulos oli 138. En tiedä mikä puiden kaatumisen aiheuttaa, voi olla joku tauti tai metsäpalo. Osa puista oli hiiltyneitä, eli joskus täällä on kyllä palanut.

Jatkettiin matkaa vielä 13 kilometriä, koska pahimman osuuden jälkeen polku muuttui mukavaksi "mökkitieksi" ja sitä oli helppo kävellä. Matkalla oli useita jokien ylityksiä, joista osa oli vielä pari päivää sitten ollut niin voimakkaita että vaeltajia oli kääntynyt takaisin. Nyt niissä oli vesi noin polveen asti eikä virtaus ollut paha.

Pysähtyimme Badger (ranger) Stationille illalliselle, koska siellä oli kaivo ja piknik-pöytä. Söimme illallisen siinä ennen kuin jatkoimme matkaa vielä vajaa puoli kilometriä sopivalle leiripaikalle. Kivoja telttapaikkoja puiden suojassa, ei hyttysiä, täydellistä! Vajaa tunti myöhemmin myös Moose, Mouse Trap ja Brandon saapuivat paikalle ihan yhtä naarmuilla ja mustelmilla kuin mekin. Ilta leirissä meni vaellustarinoita kertoillessa.