Green Lake - Jenny Lake 26 km. Yht: 1605,6 km.

Heräsin viiden maissa ja kävin hakemassa ruokasäkkini puusta johon olin sen sitonut. Oli vielä pimeää mutta oli selvää että taivas oli edelleen pilvessä. Olimme sopineet belgialaisten kanssa että lähdemme kuuden maissa kiipeämään kohti Little's Peakiä. Kun kuulin heidän herätyskellonsa soivan, huikkasin että odotellaan vielä vähän että aurinko nousee ja pilvet toivottavasti haihtuvat. Ehdinpähän juoda toisenkin kupin kahvia.

Seitsemän jälkeen heitimme reput selkään ja lähdimme matkaan, vaikka vieläkin oli vähän sumuista. Pilvet eivät kuitenkaan näyttäneet siltä että ne sataisivat. Pari kilometriä meillä oli vielä polku, sitten lähdimme siltä sivuun ja nousemaan ylemmäs Little's Peakin rinteille. Meidän piti nousta noin 3200 metriin ja kiertää huippu korkeuskäyrää myötäillen eteläpuolelta. Huipun ohitettuamme alkoi kapea kivinen harjanne jota pitkin jatkoimme kohti Lake Solitudea. Pilvetkin alkoivat onneksi tässä kohtaa rakoilla ja aina välillä näimme vilauksia upeista maisemista ympärillä.

Harjanteen jälkeen tulimme ylängölle jolta meidän piti löytää reitti alas Lake Solitudelle joka oli noin 2700 metrin korkeudessa. Sieltä jatkaisimme kansallispuiston hienoja leveitä polkuja pitkin eteenpäin. Rinne alas oli aika jyrkkää, mutta ihan kuljettavissa kunhan asetteli jalkansa varovasti.

Pääsimme kunnialla järvelle ja kunnon polulle, kun huomioni ilmeisesti hetkeksi herpaantui ja jalkani lipsahti märällä kivellä. Kaaduin oikealle puolelle ja olkapäästä kuului rusahdus kun käsi osui kiveen. Vaellussauva oli oikeassa kädessä joten en tiedä oliko sillä osuutta asiaan, mutta totesin olkapääni olevan sijoiltaan. Sama olkapää joka meni sijoiltaan viime vuonna sisäsurffauksessa, joten nykäisin sen paikalleen samalla lailla kuin silloinkin. Kraken ja Double D tulivat viereen kyselemään olenko kunnossa. "Istun nyt hetken tässä ihan hiljaa", sanoin ja yritin hengitellä rauhassa. Olkapäähän ei ihan kauheasti sattunut, mutta tiesin kokemuksesta että kipu tulee viiveellä. Älyttömintä on se että kaikki meni hyvin maastossa missä ei ollut minkäänlaista polkua, ja haaveri sattui kun olimme jo hyvällä huolletulla polulla. Voi rähmä.

Pysähdyimme järven rantaan lounaalle ja otin saman tien särkylääkkeen. Oli selvää etten voisi jatkaa Teton Crest Trailillä, vaan minun olisi laskeuduttava vuorilta ja mentävä lääkäriin. Jenny Lakelle oli onneksi hyvä polku, noin 14 km ja alamäkeä, selviäisin sinne ihan hyvin. Kraken ja Double D halusivat välttämättä lähteä saattamaan minut sinne, vaikka väitin vastaan.

Reitti alas oli kovassa käytössä, mitä lähemmäs Jenny Lakea tulimme, sitä enemmän oli porukkaa. Vastaantulijat kysyivät meiltä monta kertaa "Kuinka pitkästi sinne vielä on?" Kun tiedustelimme minne he olivat menossa, kukaan ei oikein tiennyt. Vaikea siinä sitten sanoa kuinka pitkästi sinne on.

Saavuimme Jenny Laken vierailukeskukseen noin viiden maissa iltapäivällä. Lähetin saman tien viestiä tapahtuneesta Beansin ystävälle Karalle, joka on lomailemassa Tetoneilla ja oli luvannut majoittaa minut kun olen huudeilla. Olkapäätä särki, kipulääkkeiden vaikutus oli lakannut. Karasta ei kuulunut mitään joten menin Krakenin ja Double D:n kanssa Jenny Laken leirintäalueelle.

Olin jo ehtinyt pystyttää telttani kun Kara laittoi viestiä että tulee hakemaan minut. Pakkasin kamppeet takaisin reppuun ja hyvästelin vaelluskaverit. Olin todella kiitollinen että he halusivat välttämättä saattaa minut vaikka olisivat voineet jatkaa ylhäällä vuorilla. Kiitos Kraken ja Double D!

Pillahdin itkuun heti kun Kara kurvasi autonsa kanssa leirintäalueen parkkipaikalle. En edes tiedä miksi itkin, kaikki oli ihan hyvin. Ehkä koko tapauksen aiheuttama jännitys vain purkautui sillä hetkellä. Karan loma-osake on Teton Clubissa Jackson Holen hiihtokeskuksen juurella. Kara itse on yhdessä asunnossa ystäviensä kanssa ja minä majoituin toiseen kahden makuuhuoneen asuntoon jossa ei juuri nyt ollut ketään muita. Kävin suihkussa ja kaaduin suoraan sänkyyn. Otin särkylääkkeen ja asettelin oikean käteni tyynyjen varaan niinkuin aikaisemminkin kun on ollut olkapääongelmia. Uni tuli pian.