Bannock pass - Morrison Lake 39,4 km. Yht: 1116,4 km

Leadoren rodeo-kentällä oli aikamoinen meteli yöllä. Kojootit ulvoivat jossain kauempana ja kylän koirathan siitä innostuivat haukkumaan. Telttani vieressä olevassa puussa istui kuulemma jossain vaiheessa pöllö, joka huhuili äänekkäästi. Kojootit kuulin kyllä, mutta en pöllöä koska kaivoin korvatulpat esiin menon ollessa vähän turhan äänekästä.

Yö oli yllättävän kylmä, kaikki kömpivät aamulla teltoistaan untuvatakit päällä ja pipot päässä. Olimme sopineet että Kathy vie meidät takaisin polulle seitsemältä aamulla. Jotta mahtuisimme kaikki kyytiin, Kathy jätti omat kamppeensa vielä leiripaikalle ja me ahtauduimme reppuinemme autoon. Onneksi kaikkien reput on suhteellisen pieniä, Kajkat tai Savotat eivät todellakaan olisi mahtuneet. Onneksi matka ei ollut pitkä ja pian olimme jo polulla.

Vihreiden kukkuloiden teema jatkui tänäänkin, lisäksi polku tuntui menevän jokaisen kukkulan yli. Tai oikeastaan se oli taas pieni jeeppitie, mutta kuitenkin. Ylämäet tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan. Juuri kun luulet tulleesi mäen päälle, tie kääntyy ja jatkuu vielä ylemmäs. Nousimme myös ensimmäistä kertaa tällä reissulla yli 3000 metriin, kun kiipesimme Elk Mountainin ylitse. Jo pitkään reitti on kulkenut 2500 ja 2900 metrin välillä, joten 3000 ei tuntunut sen kummemmalta.

Kuudelta illalla saavuimme Morrison-järvelle, joka näytti erittäin kutsuvalta kuuman päivän jälkeen. Minä, Physics ja Beans kävimme heti uimassa. Järven rannalla tuuli sen verran, että saimme syödä illallista ilman hyttysiä. Oikein mukavaa kun ei tarvinnut heti linnoittautua telttaan. Yöstä saattaa tulla taas aika viileä, kello ei ole vielä edes yhdeksää ja olen jo makuupussissa. Hyvää yötä!