KM 1068 - Goldstone Pass, 47,2 km. Yht: 1002,5 km.

Tänään se tapahtui! Vaelluskunto alkaa nimittäin vihdoin olla kohdillaan. Koko päivän oli tosi hyvä olo, jalkoihin ei sattunut, olin nopea, ketterä ja reppukin tuntui kevyeltä. Sillä selittyy päivän kilometrit. Halusin myös saada Beansin kiinni.

Polku oli tänään paljon helpompi kuin eilen, eli vähemmän korkeuseroja. Tänään nousua ja laskua tuli kumpaakin noin 1500 metriä, eilen nousua oli yli 2200 ja laskua 1200 metriä. Olin liikeellä aamukuudesta vartin yli seitsemään illalla. Pidin paljon taukoja ja söin tosi paljon sekä tauoilla että kävellessä. Tuntui että koko ajan oli nälkä.

Vähemmän korkeuseroja tarkoittaa yleensä myös vähemmän maisemia, ja tänään se todellakin oli niin. Vasta ihan loppumatkasta alkoi olla muutakin näkemistä kuin metsää, kun reitti nousi 2950 metriin. Tehtiin Go Pron kanssa vielä oma seikkailureitti kun virallinen CDT laskeutui harjanteelta alas ja nousi seuraavalle, me kiipesimme viereiselle huipulle ja jatkoimme sieltä harjannetta pitkin seuraavalle nyppylälle, jossa pääsimme takaisin CDT:lle.

Päivä oli taas tosi kuuma, kastelin paitani useamman kerran päivän aikana viileässä purossa. Se helpotti aina vähän aikaa.

Beans oli laittanut minulle viestiä missä hän aikoo leiriytyä, harjanteilla kun aina välillä toimi puhelin. Pääsin kuin pääsinkin samaan paikkaan, vaikka olin lähtenyt kauempaa. Samaan leiriin saapui myös Go Pro, Physics ja Jared. Tästä eteenpäin ei ole ollenkaan vettä 30 kilometriin ja polku menee pitkin korkeaa harjannetta. Aamulla on siis ladattava kaikki vesipullot täyteen.

Ja hei tuhat kilometriä ylittyi tänään! Farout-sovelluksen CDT-kilometrit ovat jo jonkun aikaa olleet yli 1000, mutta ne alkavat Kanadan puolelta ja koska “oikaisin” lyhyempää reittiä Anacondan kohdalla, 1000 km täyttyi minulla vasta nyt.

Goldstone pass - KM 1160,8. 45,5 km. Yht: 1048 km

Aloin touhuta aamuaskareita kun oli vielä pimeää. Avasin teltan oven kokeeksi ja totesin että hyttysiä ei näkynyt. Mutta eipä mennyt kauaa kun ne hoksasivat että joku oli herännyt ja jouduin taas sulkemaan oven. Tänään meillä oli edessä nousu harjanteelle, jolla pysyisimme seuraavat 30 kilometriä.

Aamun ensimmäinen nousu tuntuu aina rankalta, ennen kuin koneet lähtee kunnolla käyntiin ja lihakset lämpiää. Aurinko pilkisti vuorten takaa juuri kun pääsin harjanteen päälle. Alkuun maisemat olivat upeat molempiin suuntiin, mutta pian polku sukelsi taas metsään. Vähän myöhemmin olin metsästä kiitollinen, koska siellä oli sentään vähän varjoa.

Beans oli jossain edelläni, hän lähti noin 10 minuuttia minua ennen. Pojat jäivät vielä nukkumaan. Huomenna tulisimme Bannock Passiin, jonne Beansin Idahossa asuva sisko oli tulossa meitä vastaan. Idahossa liftaaminen on kokonaan kiellettyä, joten sisko kuskaa meidät läheiseen Leadoren kylään.

Harjanteella ei ollut vettä ollenkaan, joten jouduin ottamaan aamulla tarpeeksi 30 kilometrin matkalle. Aamuisin on viileää ja koska silloin en juo niin paljon, päätin että 2,5 litraa saa riittää. Päivästä tuli taas tosi kuuma, hiki alkoi virrata jo ennen kymmentä aamulla. Polku oli onneksi enimmäkseen kiva ja helppokulkuinen.

30 kilometrin kohdalla ylitin Lemhi-solan. Tästä Lewis ja Clark ylittivät vuoret vuonna 1805. Lueskelin infokylttejä joissa kerrottiin alueen historiasta liittyen Lewisiin ja Clarkiin, Shoshone-heimoon sekä tien rakentamiseen kultaryntäyksen aikana. Solassa oli myös piknik-alue ja lähde, josta sain täytettyä vesipulloni.

Seuraavalle lähteelle oli noin 13 kilometriä, joten sinne olimme päättäneet leiriytyä. Kuvittelin hilpaisevani sinne nopeasti, mutta vilkaistuani reitin korkeuskäyrää tajusin, että tässä saattaa sittenkin mennä hetki. Nousua oli nimittäin 2200 metristä 2800 metriin ja välillä tietysti mentiin vähän alaspäinkin. Reitti oli metsätietä, joten se oli sentään melko helppoa kävellä. Iltapäivän paahtava aurinko ja yli 30 asteen lämpötila eivät juuri auttaneet asiaa. Suu oli kuin hiekkapaperia, vaikka join paljon. Pysähdyin jokaiseen varjoon läähättämään kuin koira.

Loputtomalta tuntuva ylämäki loppui vihdoin ja puoli seitsemän aikaan saavuin lähteelle, jossa Beans oli juuri saanut telttansa pystyyn. Olin niin nälkäinen, että söin tupla-annoksen perunamuussia ja tonnikalaa. Huomenna pääsen täydentämään ruokasäkin Leadoressa, joten nyt voin tyhjentää sen vaikka kokonaan!