Baskimaa
PV 4: Arizkun- Port de Cize, noin 28 km
Heräsin vähän seitsemän jälkeen kun alkoi olla jo valoisaa, aurinko nousee puoli kahdeksan maissa. Leiripaikka oli tosissaan mainio, aamumysliä syödessä katselin alas laaksoon, joka oli pilvien peitossa. Jos tähän olisi vielä saanut kupin kahvia, niin aamu olisi ollut täydellinen! Kahviahan minulla kyllä oli, mutta se olisi pitänyt juoda kylmänä. Alkuun seurasin taas pientä hiekkatietä, kunnes se loppui aitaan josta piti kiivetä yli pieniä tikkaita pitkin. Sen jälkeen ei ollut edes polkua, vaan jatkoin suurin piirtein oikeaan suuntaan kukkulan laelle ja seurasin harjannetta seuraavalle korkeammalle kukkulalle.
Utuinen metsä aikaisin aamulla
Näkymä kukkulan huipulta
Melkein koko päivän kävelin tietä, josta suuri osa oli vielä päällystettyä. Sen tuntee kyllä illalla jaloissa, siinä on suuri ero käveleekö kovalla asfaltilla vai pehmeällä metsäpolulla. Ylitin rajan taas monta kertaa, ja kun saavuin kylään, oli tarkistettava kartasta, olenko Espanjassa vai Ranskassa. Aldudesin kylässä pysähdyin juomaan pari kuppia kahvia ja syömään pätkän täytettyä patonkia. Paikan pitäjä oli mukava mies ja yksi niitä harvoja tähän mennessä jotka ovat puhuneet englantia. Kävin myös hakemassa huoltoaseman yhteydessä olevasta kaupasta vähän lisää evästä.
Aldudes
Iltapäivä olikin sitten tukahduttavan kuuma. Aurinko paistoi niin kuumasti että oli pakko kastella ohut retkipyyhe purossa ja laittaa se niskaan. Yhdellä vesipisteellä kastelin koko paitani, että vähän viilentyisi. Yllättävän vähän olen nähnyt muita vaeltajia. Tänään tuli vastaan yksi HRP:n kävelijä, joka oli siis lähtenyt liikkeelle Välimeren rannalta. Ja kun pääsin Roncesvallesin kylään menevään risteykseen, näin muutamia muitakin. Roncesvallesin kautta menevät myös GR11 ja GR65 joka menee Santiago de Compostelaan. Olisin voinut mennä kylään leirintäalueelle, siellä olisi päässyt suihkuun. Jo kylään menevän solan päällä oli niin paljon ihmisiä että päätin jatkaa matkaa ylemmäs vuorille. Löysin vesipisteen, mutta sen lähellä ei ollut mitään tasaista paikkaa teltalle, joten kiipesin ylemmäs harjanteelle josta oli upeat näkymät melkein joka suuntaan. Teltta pystyyn, kylmää perunamuussia ja tonnikalaa ääntä kohti, iltapesu märällä rätillä ja jalkojen hieronta. Iltarutiinien jälkeen kirjoittelin vielä tämän päivän tarinat, sitten olinkin ihan valmis unille.
PV 5: Port de Cize - Rio Urbeltza noin 26 km
Tämä päivä ei mennyt eeppisten vaelluspäivien listalle, vaan johonkin ö-mappiin kirjahyllyn ylimmälle hyllylle. Nukuin tosi huonosti, koska teltta piti meteliä tuulessa. Teltassa kuulosti siltä kuin meneillään olisi ollut vähintään vitosluokan hurrikaani, mutta kun kävin pihalla sitä säätämässä, siellä olikin vain vähän tuulista.
Lähdin liikkeelle jo puoli kahdeksalta, koska päivästä oli taas tulossa kuuma ja suunnittelin pitäväni siestan keskellä päivää. Reitti oli joko tietä, tai sitten polutonta heinikkoa jossa ei näe mihin astuu. Könysin useamman heinikkoisen kukkulan päälle todella jyrkkää rinnettä, siinä kuumuudessa piti vähän jo kyseenalaistaa koko homman järkevyyttä. Eteneminen on täällä tosi hidasta (verrattuna esim Pacific Crest Trailiin), koska korkeuserot ovat todella isoja, reittiä ei ole merkitty maastoon ja vähän väliä on tarkastettava onko oikeassa paikassa. Olen mennyt vikaan jo monta kertaa ekojen päivien aikana.
Mutta oli tässä päivässä hienojakin hetkiä! Maatilojen eläimet kuljeskelevat tosiaan vapaana täällä, näin kun kolme hevosta kiisivät hurjaa laukkaa jyrkässä alamäessä. Yhtäkkiä yksi niistä ilmeisesti kompastui ja heitti kuperkeikan kahden muun jatkaessa laukkaa. Kaatunut hevonen makasi hetken maassa, mutta nousi sitten jaloilleen ja lähti kavereidensa perään. Juttelin lehmille ohi kävellessäni, moni niistä tuijotti minua pitkien silmäripsiensä alta ja unohtivat että olivat pureskelemassa heinää. Kävin pulahtamassa jääkylmässä purossa, jossa oli vettä juuri sen verran että siinä mahtui pulahtamaan. Kun ei ole neljään päivään käynyt suihkussa ja hikoillut päivät niin kylmä vesi tuntui mahtavalta!
Lounastauon pidin myös puron äärellä, söin kylmän blå bandini rantakivellä istuen jalat kylmässä vedessä. Sitten heitin pitkälleni puron vieressä olevan puun varjoon ja otin nokoset. Eli ei ihan huono päivä sitten kuitenkaan! Leiripaikka löytyi Refuge Aterbean ”autiotuvan” yhteydessä olevalta ilmaiselta leirintäalueelta. Puron varrella on omat alueet asuntovaunuilijoille ja oma telttailijoille. Tuvan yhteydessä oli jopa ilmaiset suihkut ja wc:t! Telttailualueella ei ollut muita kuin minä ja kaksi ranskalaista miestä. He olivat oikein ystävällisiä ja sain heiltä kuumaa vettä, ettei minun tarvinnut taas syödä kylmää retkiruokaa.
Refuge Aterbea